28.10.12

Deepthi: Enkelit kahvilassa




Ajelen pitkin vanhan Porvoon kapeita mukulakivikatuja. Ihailen vanhoja, idyllisiä rakennuksia, ja etsin kahvilaa. Enkelikahvilaa. En tiedä onko Porvoossa sellaista. Hotellin aamiainen jäi minulta väliin, koska annoin unen jatkua. Kohta ymmärrän miksi. Löydän ihanan, suloisen Helmi-kahvilan, ja kun astun sisään, astun samalla aivan toiseen maailmaan.


Minua hymyilyttää. Olin juuri eilen miettinyt, että nyt tarvitsisin irtioton ihan fyysisesti, että olisi ihana lennähtää vaikka yhteen lempikaupunkiini, Pariisiin. Vain vaellella pitkin katuja, hengittää Pariisin romanttista tunnelmaa ja pistäytyä lempikirkoissani ja pikkuisissa konditoriossa. Rakastan Pariisin tunnelmaa, erityisesti Montmartren aluetta. Niinä vuosina, jolloin pidin putiikkia, sain matkustaa Pariisiin pari kertaa vuodessa, ja sen jälkeenkin olen käynyt siellä säännöllisin väliajoin, joko esiintymässä tai muuten vain lomalla.

Nyt sitten, kun astun tähän pieneen kahvilaan, täällä soi Edith Piaf ja muut ranskalaiset laulajattaret, ja niin sukellan keskelle menneiden vuosisatojen Ranskaa tässä tunnelmallisessa kahvilassa... Pyyntöni täytettiin ihanalla tavalla! 



Tilaan aamupalani, ja lähden etsimään pöytää. Nurkan takana joku vetää minua puoleensa. Seuraan tuntuani. Löydän pikkuisen marmoripöydän aivan ikkunan edestä.

Ehdin jo istuutua mustalle vanhahtavalle tuolille, kun melkein säikähtäen huomaan: pikkuisen pyöreän pöydän vastakulmalla on aivan pikkuinen, valkea höyhen! Sen sulkapää on hiukan rutussa, mutta se ei tunnu sitä haittaavan. Pikkuisesta olemuksestaan huolimatta höyhenessä tuntui olevan kovasti voimaa, ja oli kuin se olisi sanonut minulle: "Oli sinua jo odotettukin." Ja minua hymyilyttää jälleen: olin juuri eilen illalla enkeli-illassa sanonut, että enkelipolkuni alussa enkelini viljelivät höyheniä joka paikkaan saadakseen minut vakuuttuneeksi olemassaolostaan. Mutta nyt en ollut kuitenkaan saanut nähdä höyheniä pitkään aikaan. Arvelin sen johtuvan siitä, että he tietävät minun uskovan heihin ilman höyheniäkin. Mutta eilen, kun itkin tätä omaa väsymystäni, pyysin, että he voisivat näyttää minulle, olenko vielä oikealla polulla. Ja tässä sitä nyt ollaan: minä ja minun enkelini höyhen vastapuolella pöytää aamupalalla kanssani. Voi Onnea! ♥ Kiitos, kiitos, kiitos! Pyysin päästä enkelikahvilaan, ja sain vielä enemmän!

Hauskaa on myös, että kun aloitin kirjoittamaan tätä kaikkea ylös puhelimeeni, kahvilassa oli rauhallista. Nyt kun sain kirjoitukseni loppuun, kahvila on yhtäkkiä pölähtänyt täyteen ihmisiä. Joko on niin, että kaikki turistit ja porvoolaiset ovat yhtäkkiä yhtä aikaa liikkeellä, tai sitten täällä on muidenkin enkelten kokoontumisajot käynnissä, joka vetää meitä kaikkia puoleensa!

Ihaninta Enkelisunnuntaita!

Deepthi