18.4.11

Vain Rakkaus


Nyt, kun vaalit on ohi, istumme ja mietimme, että mihin olemme saapuneet? Mikä on tämä laituri, tämä satama, johon laivamme on juuri kiinnittynyt (vain jatkaakseen kohta matkaa)?



Olen surffannut eilisen illan ja tämän aamun pitkin nettiä ja seurannut ihmisten reaktioita. On hienoa, että ihmiset ovat hereillä ja kommentointia tapahtuu nyt valtavia määriä. Facebookikin näyttää suurinpiirtein räjähtäneen. Jos perussuomalaisten nousussa on jotain hyvää, se on mielestäni se, että se herätti ihmiset ajattelemaan, reagoimaan, yhdessä. Vain tietoiseksi tulemisen kautta voi muutos syntyä. Aluksi kaikki tuntuu luonnollisesti tuskalliselta kaaokselta, kun energioita järjestetään uuteen muotoon ja ennen kuin opitaan omaksumaan uusia ajatusmalleja ja energiakoodeja, mutta se kuuluu asiaan. Se on meille tilaisuus tutkia omia reaktioitamme, sitä miten hyvin pysymme omassa keskuksessamme, sydämessämme, rauhassamme. Lähdemmekö mukaan reagointiin ja menetämme oman tasapainomme ja mielenrauhamme, vai tarkastelemmeko sitä ulkopuolelta, pysyen sisäisesti tyynenä ja luottavaisena. 

Olemme omaksuneet menneisyydessä roolin, jossa meidän täytyy taistella kaikesta. Taistella hengissäpysymisestä, taistella ruoan puolesta, taistella rauhan puolesta, taistella itsenäisyydestä, taistella siitä että saamme katon päämme päälle, taistella rakkaudesta, kärsiä saavuttaaksemme sitä ja tätä. Kärsiä jopa saadaksemme osaksemme Rakkautta. Olemme sitoutuneet olemaan sotureita, jopa marttyyriyteen saakka.

Mutta tämä aika, vuoden 2012 kynnyksellä, suo meille nyt aivan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia valita toisin. Voimme yksinkertaisesti lakata tekemästä asioita, jotka eivät kulje linjassa sisäisen totuutemme kanssa. Vielä muutamia vuosia sitten se ei olisi ollut mahdollista. Mutta tänä päivänä asia on toisin: tietoisuuden nouseminen on jo alkanut. Yhä useampi meistä herää tarkastelemaan omaa elämäänsä kriittisemmin, ottamaan vastuun omista valinnoistaan, ja alkaa valita asioita elämäänsä uudelleen. Tämä päivä paljastaa, millaisia valintoja olemme menneisyydessä tehneet, millaisia ajatuksia olemme eilen ajatelleet. Ovatko ne tukeneet sinua matkalla omaksi itseksesi, vai ovatko ne vieneet sinua kauemmaksi sisäisestä totuudestasi?

Soturiutta ei enää tarvita. Se on vain jotain, jonka olemme aikojen saatossa omaksuneet itsellemme, ja josta olemme valinneet itsepintaisesti pitävämme kiinni. Sen aika on nyt ohi. Meidän ei tarvitse puolustautua, meidän ei tarvitse nousta vastarintaan mitään vastaan, lähtien itsestämme.
Avainsanaksi nousee Kunnioitus. Kun kunnioitamme omia valintojamme, muiden valintoja, elämää ylipäätään, soturiviittamme sulaa automaattisesti.

Ja ketä vastaan ylipäätään kuvittelemme taistelevamme? Kun näemme kaiken osana kaikkea, näemme myös, että haavoittamalla, nousemalla vastarintaan, nousemme ainoastaan itseämme vastaan. Kunnioittamalla kaikkea ja kaikkia, hyväksymme täydellisesti itsemme. Rakkaudessa. Ja silloin huomaa, ettei ole erillinen mistään.

Minä olen sinussa ja sinä minussa.

Mitään pelättävää ei ole.

On vain Rakkaus.





Laitan tähän vielä liitteeksi linkin, jonka Tuomo-ystäväni minulle lähetti. Se on linkki amerikkalaisen Peace Pilgrimin (1908-1981) kirjan sivuille.



"Olen vaeltanut 25,000 mailia pennittömänä 
pyhiinvaeltajana. Omistan ainoastaan päälläni olevat 
vaatteet ja sen mitä on pienissä taskuissani. En kuulu 
mihinkään järjestöön. Kuljen kunnes minulle 
tarjotaan suojaa ja paastoan kunnes minulle tarjotaan 
ruokaa enkä lakkaa vaeltamasta ennenkuin 
ihmiskunta on löytänyt rauhan tielle. Ja voin kertoa 
tosiasian että kaiken mitä vaellusteni aikana olen 
tarvinnut, olen aina saanut pyytämättä. Se osoittaa 
miten hyviä ihmiset perimmältään ovat."
-Peace Pilgrim



"Voita paha hyvällä, valhe totuudella 
ja viha rakkaudella."
- Peace Pilgrim






Rakkaudessa,

Kirsi, jonka syliin on kääriytynyt nukkumaan ihana Olga-kulta <3