Universumin Lastentarha

Kävin tänään ensimmäistä kertaa 15 vuoteen paikallisessa kirjastossa. Käteeni "osui" sieltä kirja nimeltä Universumin Lapsi, jonka on kirjoittanut Rauni-Leena Luukanen-Kilde v.1995. Alla otteita ensimmäisestä luvusta:


"Maailmankaikkeuden kokonaisuus vaatii koko ajan ihmiskunnan tietämyksen lisääntymistä. 
Maan päällä elävät ihmiset ovat älyllisenä rotuna joutuneet alennuksen tilaan. Se näkyy sotina, murhina, rikoksina ja välinpitämättömyytenä kokonaista kehitystä ja kokonaisvaltaista kaikkiallista universaalista rakkautta vastaan." 

"Vanha kokonaisuutta ymmärtämätön maailmankatsomus tulee luhistumaan ja häviämään. Uusi maailmanjärjestys, jossa universumin äly saa jälleen sille kuuluvan paikan, astuu valtaan. Ihmiskunnan rappio on tänä päivänä pahempi kuin aikaisempina vuosisatoina. Ihmiskunta on jälleen kehittynyt teknisesti sellaiseen asemaan, että se voi tuhota niin oman planeettansa kuin kaikki siinä elävät olennotkin lähes napin painalluksella. Olemme saavuttaneet kehitysvaiheen, josta ei voi enää palata takaisin. Ennen kuin uutta voi syntyä täytyy vanhan väistyä."

"Laajempi näkemys maailmankaikkeuden universumin älyn manifestaatiosta biljoonine fyysisine muotoineen ei tee yhtään älyllistä rotua tai sukupuolta millään planeetalla toista paremmaksi. Ne ovat vain erilaisia."

"Erilaisuus pelottaa ihmisiä. Kuitenkin erilaisuus on maailmankaikkeuden rikkaus. Mitä moninaisempia muotoja universaalinen äly voi luoda, sitä rikkaammaksi käy maailmankaikkeuden elämä eri planeetoilla ja dimensioissa. Ihmiset on luotu kokemaan rakkautta ja tunteita erilaisissa muodoissa, mutta ihmislapset ovat peloissaan ja tietämättömyydessään rajoittaneet itseään. Vain kapea sektori rakkauden manifestaatiosta on hyväksytty yleisesti."

"Jos kaikki ihmiset ymmärtäisivät, että maailmankaikkeus on koko ajan muuttuva, koko ajan uutta luova ja koko ajan vanhasta luopuva, heidän olisi helpompi kohdata toisensa ja itsensä osana universaalista luomakuntaa. Vastakkainasettelut ja riidat erilaisista (uskonnollisista) tulkinnoista häviäisivät nopeasti. Kukaan ei ole toista parempi, kukaan ei ole toista huonompi. On vain erilaisia tasoja, niin kuin koululuokkia. Kaikki oppivat ja edistyvät omaa tahtiaan. Kokonaisuus on tärkein, ei yksilö. Koko planeetan kokonaisuus kohoaa ylöspäin vain silloin, kun koko planeetan asujaimisto on ymmärtänyt tehtävänsä ja asemansa maailmankaikkeudessa."

"Tämä aikakausi on kuitenkin loppumaisillaan. Saamme vielä elää uuden aikakauden nousun. Ajan, jolloin ihmiskunta otetaan maailmankaikkeuden muiden älyllisten rotujen yhteyteen. Silloin koko vanha maailma luhistuu ja ihmiskunta pääsee uuteen kukoistukseen, eikä tämä aika ole enää kaukana. Sitä ennen joudumme kuitenkin kokemaan paljon raskaita vaiheita. Maapallon puhdistuminen negatiivisista energioista ja ihmisistä käynnistyy todenteolla. Silloin ei auta tekopyhä asenne eivätkä kirkkojen ontot seinät. Silloin kysytään vain ihmisten henkisen tason astetta ja sitä, miten paljon rakkautta hän on osoittanut elämällään.

Monelle tulee olemaan kova paikka, kun hänet pakotetaan katsomaan itseään ja elämäänsä kokonaan toisenlaisin kriteerein kuin tähän asti. Moni ei kestä siinä tarkastelussa tajutessaan, kuinka virheellisesti on elänyt ja kuinka paljon pahaa mieltä on aiheuttanut toisille ymmärtämättömällä asenteellaan ja suvaitsemattomuudellaan tai vallanhalullaan. Saamme kukin aina ansiomme mukaan, sillä mikään asia ei tapahdu sattumalta tai väärin perustein. Olemme aina itse aiheuttaneet itsellemme tulevat tapahtumat. Olipa kyse sairaudesta, onnettomuudesta tai kuolemasta, kaikki tapahtuu oman suuren erehtymättömän elämänsuunnitelmamme puitteissa. Sen takia kenenkään ei pitäisi tuomita toista ihmistä eikä puuttua hänen elämäänsä. Ulkopuolinen ei tunne toisen sielun elämänsuunnitelmaa ja sille annettuja läksyjä ja opetuksia.

Saamme olla iloisia siitä, että maailma on nyt joka tapauksessa heräämässä suurempaan henkiseen tietoisuuteen. Sen seurauksena ihmiskunta tulee nousemaan korkeammalle henkiselle tasolle. Kunhan ensin puhdistumisen aika on koettu. Tämä välivaihe voi tuntua turhankin raskaalta monista, jotka eivät näe taivaanrantaa pidemmälle. Kokonaisnäkemyksen puute voi aiheuttaa sen, että ihmiskunta vielä jonkin aikaa taistelee ja rimpuilee kuin kuolinkouristuksissa ennen kuin laajempi ymärrys ja rauha ja harmonia pääsevät ihmisten sydämissä vallalle."

"Edelläkävijät kohtaavat kovaa vastustusta, koska ihmiskunnan henkisen tason kohottaminen ei ole kaikkien vallassaolijoiden intressissä. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan, ja ihmiskunnan historia osoittaa, että vain koettamalla kohottaa kokonaisuutta ja kaikkien elintasoa päästään vähitellen eteenpäin. 

Se että ihmisrotu alkaa ymmärtää oman asemansa maailmankaikkeudessa, avaa ovet uuteen kehitykseen ja kukoistukseen." 

"Ihmiskunnan herääminen korkeampaan tietoisuuteen on kuitenkin alkanut ja tulee jatkumaan vastustajista huolimatta. Olemme tulleet elämänvaiheeseen, jossa maailmankaikkeus tulee puuttumaan ihmiskunnan tulevaisuuteen kovalla kädellä. Ihmiskunta on sortunut sellaiseen tilanteeseen, josta se ei enää kykene nousemaan yksin ylös."

"Ei ole koskaan myöhäistä tehdä täyskäännöstä. Ihmisrodulla on siihen enää hyvin vähän aikaa. Jos kaikki yhtäkkiä muuttaisivat negatiivisuutensa positiivisuudeksi, tapahtuisi ihme. Maaplaneetan värähtelytaso nousisi niin nopeasti ja niin paljon, että se pystyisi torjumaan ulkopuoliset voimat, jotka liikkuvat alhaisemmalla frekvessillä, ja siten tuho voitaisiin välttää. Vasta suuret vastoinkäymiset saavat ihmiset pysähtymään ja kyselemään elämän tarkoitusta ja kaiken merkitystä."

“Jokaisen ihmisen elämän kehityskulku on yksilöllinen. Se on osa kokonaisuudesta, jota niin vähän ymmärrämme. Pisara meressä ei tajua meren syvyyttä ja laajuutta, vaikka se selvästi on osa sitä. Ihmisten kehityskulku ja henkinen kapasiteetti vaihtelee. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, pisaran sulautuminen mereen. Ihmisen kohdalla se tarkoittaa sielun energian sulautumista universaaliseen rakkauden virtaan, joka ei pääty koskaan.”

“On kuitenkin havaittavissa kehitystä. Monet pitävät kynttilää vakan alla uskaltamatta kertoa toisille elämän mysteereitä ratkoessaan tekemistään havainnoista ja kokemusperäisistä löydöksistä. Se että ihmiset eivät anna aikaansa omalle henkiselle kehitykselleen ja oman sielunsa tason kohottamiselle, poikkeaa kovin paljon kokonaisvaltaisesta ajattelusta. Kaikki muu maailmassa näyttää olevan tärkeämpää. Kiire, stressi, työ, alituinen materialististen kohteiden ja päämäärien perässä juokseminen. Se vie ihmissielun lopulta tilanteeseen, jossa hän ei enää osaa erottaa oikeaa väärästä, kokonaisuutta kehityksestö, kuuliaisuutta tottelemattomuudesta.

Saamme ympäristöstämme koko ajan kehityksellemme tarpeellisia impulsseja. Kaikki eivät osaa tai halua pysähtyä kuuntelemaan, mitä meille yritetään opettaa. Ei riitä, että ihminen tekee jokapäiväiset rutiininsa ja työnsä hyvin. Hänen on myös opittava kehittämään sieluaan korkeammalle tasolle. Vain siten voi kollektiivinen tajunta kehittyä. Jokainen antaa siihen oman panoksensa, hyvän tai huonon, kohottavan tai alaspäin vetävän. Monilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, että heidän velvollisuutensa on kohottaa paitsi itsensä myös kanssaihmisensä ja koko maaplaneetta korkeammalle tasolle. 

Jokaiselle on annettu joukko ihmisiä, joiden kehitykseen tulemme ratkaisevasti vaikuttamaan. Nämä ihmiset ovat olleet kanssamme jo monissa aikaisemmissa elämissämme, ja heidän kanssaan olemme kehittyneet eri olomuodoissa. Näiden ihmisten kanssa olemme kehittäneet itsellemme positiivista tai negatiivista karmaa, jonka eteen aina joudumme. Olemme jopa fyysisten elämiemme välikausina tehneet eräänlaisia “sopimuksia” toistemme henkisen tason kohottamiseksi ja auttamiseksi. Ymmärrämme, ettemme itse pysty kohoamaan korkeammalle, ellemme auta muita samalla tavalla nousemaan kehityksen portaita ylöspäin. Olemme kaikki samassa veneessä ja airojemme on soudettava samaan suuntaan eteenpäin pääsemiseksi.

Niinpä joudummekin usein hämmästyttäviin tilanteisiin, jotka vaikuttavat päivätajunnassamme negatiivisilta. Emme muista sopineemme, että opimme määrättyjä henkisiä asioita tarvittaessa vaikka kivun ja kokonaisvaltaisen kärsimyksen välityksellä. Ihmiset, jotka aiheuttavat meissä henkistä tuskaa, mustasukkaisuutta, alemmuudentunnetta, vihaa tai pelkoa, ovatkin itse asiassa henkisen koululuokkamme opettajia. Heidän kanssaan olemme tehneet sopimuksen, että he auttavat meitä kehittymään henkisesti. Tarkoituksena on tietysti, että kasvaisimme ihmisinä ja ymmärtäisimme, että negatiivinen tunne on muutettava positiiviseksi. Jokaisen on opittava anteeksianto. Kukaan ei omista ketään ei ruumiillisesti eikä henkisesti." 

"Rakkaus kuuluu kaikille, eivätkä mitkään ulkopuoliset säännöt voi sitä rajoittaa.”